Rummun viemä

Itkin ilosta ja syvältä kiitollisuuden tunteesta, kun näin ensimmäisen rumpuni valmiina viisi vuotta sitten. Siitä tuli Tulen ja Tarinan rumpu, jolla on jokaiselle tarinan kerrottavaksi. Tästä alkoi matkani rummun kanssa.

Matka on ollut täynnä mielenkiintoisia kokemuksia. Muutama viikkoa rummuntekoviikonlopun jälkeen istuin vieraan ryhmän edessä rummuttelemassa yhdessä taidetapahtumassa. En muista lauloinko silloin vielä rummun laulua - ystäväni sanoi, että lauloin jo silloin. Minähän en osaa laulaa, kuin nuotin vieressä. Olisin naurannut makeasti, jos joku olisi sanonut, että tulen laulamaan ääneen ihmisten edessä, ihmisille. Mutta silti... rummun kanssa tapahtui jotain. Jotain tapahtui sekä heti että pikkuhiljaa, ja jotain oli alkanut tapahtua minussa ehkä jo ennen kuin sain oman rummun.

Ensimmäisellä kerralla, kun sain kokeilla rummuttamisen taikaa, kaikki epävarmuus valui pois, olin kuin olisin aina osannut rummuttaa. Luulen, että jokaisesta löytyy tämä tuttu olotila, mikäli rumpu edes vähän kiinnostaa. Jo silloin tunsin, miten sisäinen lauluni liikkui sisälläni.

Siitä asti, kuin sain Tulen ja tarinan rumpu elämääni, olen säännöllisesti vetänyt rumpumeditaatioita ja -matkoja. Joskus paikalle on tullut yksi ihminen, ja joskus on ollut niin täynnä, että hyvä että kaikki mahtuivat sisään. Jokainen kerta on ollut omanlaisensa. Koen joka rummutuskerran suurena lahjana. On kunnia saada rummuttaa muille ja antaa mahdollisuus kokea miten rummun värähtely avaa heissä erilaisia ovia, kehollisia tuntemuksia ja sisäisiä oivalluksia. Joskus kokemukset voivat olla jopa tuskallisia, sekä kehossa että mielessä. Kiputiloja ja muuta epämukavaa häviää, kun hengittää ja antaa kaiken olla sitä mitä se on. Kirjoitan tässä kivuista, koska niitä on tullut vastaan enemmän viime aikoina. Kokemukseni perusteella nämä kiputilanteet liittyvät ihmisessä oleviin lukkoihin. Rummun värähtely saa lukot värähtelemään auki. Rummun ääni löytää kaiken sen mitä yritämme piilottaa itseltämme. Yleensä ihmiset kuitenkin kokevat syvää rauhallisuutta, kun keho ja mieli rentoutuvat. Ja rentoutuneena parasympaattinen hermosto saa vaikuttaa kehossa ja paranemisprosessit voivat alkaa. On hyvin mielenkiintoista seurata eri ihmisten prosesseja, miten he, ja asiat heidän elämässään, muuttuvat.

Säännöllinen rummuttelu on tehnyt muutoksia minussa. Näkyvin, tai kuuluvin, on lauluni. Oma ääneni on purkautunut esiin, saanut harjoitusta, varmuutta ja vapautta olla juuri niin kuin se on. Apua ääntelemisen työstämisessä olen myös saanut yhteistyöstäni Pia Lindvallin kanssa. Laulaminen on hänen sydäntyönsä ja hän käyttää äänensä myös äänihoidoissaan. Yhdessä olemme tehneet Gaia <3 Cosmos -äänimeditaatioita melkein yhtä pitkään kuin minulla on ollut rumpu.

2021 vuoden alusta rumpupolkuni muuttui vielä rikkaammaksi. Uruz.np:n palveluihin tuli ensiksi rumpupiiri ja heti perään seurasi rummuntekokurssit. Rummuntekokurssit ovat olleet ”haluan tehdä”-listallani pitkään, mutta nyt aika oli täydellinen ja asiat lähti etenemään vauhdilla.

Ensimmäinen kurssini olikin tavallaan kaksi kurssia samana aikana. Vallitsevan tilanteen takia osallistujat olivat jaettuna kahtena ryhmänä. Haastavinta oli kurssin alku, varsinkin, kun yritin ajatella sitä etukäteen läpi. Miten teen alkurummutuksen kauniimmalla mahdollisella tavalla, niin että molemmat ryhmät yhdistyvät soljuvasti siihen ja saavat yhteyden omaan luovuutensa ja rumpuunsa? Kun päivä oli ohi, sain todeta, että Villihärän rummuntekokurssini meni loistavasti ja kahdeksan Valkoista Rumpua, ja niihin kuuluvat kapulat, syntyivät. Sen jälkeen on syntynyt usaemiakin rumpuja!

VILLIHÄRKÄ JA RUMMUT: rumpumatkat, rummuntekokurssit, ja rumpupuoti.

*) Valokuvat ovat minun ottamia, paitsi kuva minusta ja rummusta, se on Anne Engholmin ottama.

---

Voit ottaa yhteyttä ja kysyä enemmän ryhmistä ja kursseista ja jos haluat seurata toimintani voit tilata info-kirjeeni tässä.