top of page
  • Writer's pictureuruznp

Tarina rummun vihkimisestä

Jokaisella rummulla on oma henki, oma persoonallisuus, oma tehtävä, oma ääni.


Kun teet oman rumpusi, saat näistä asioista tietoa rummuntekokurssin alkurummutuksessa. Ehkä aavistuksia ja merkkejä minkälainen rumpu on tulossa, ilmenee jo päiviä ennen kurssia.

Perinnerumpujen traditioihin kuuluu rummun vihkiminen. Vihkiminen tapahtuu seremonialla, jolloin rummun käyttäjän yhteys rumpuun avautuu ja vahvistuu. Myös yhteys rummunkäyttäjän omaan syvään viisauteen avautuu vihkimisen aikana ja muutenkin rummun käyttämisen avulla. Traditioita voi seurata, ja niitä voidaan muokata, tai sitten voidaan tehdä ihan omia, uusia tapoja luoda yhteys rumpuunsa ja itseensä. Aina kannattaa seurata omaa intuitiotaan.






Oman ensimmäisen rumpuni tein loppukesän aikana ja alkusyksyllä seurasin kalenteriani ja sääolosuhteita, että löytyisi se oikea hetki vihkimiselle. Halusin mennä merenrannalle. Asun Porissa ja Yyterin hiekkaranta veti puoleensa. Ranta on pitkä ja ajattelin että siinä päässä, joka on kauimpana kaikesta, varmasti löytyisi rauhaa rummutella. Mielessä pyöri myös pieni ajatus, että olisi kivaa löytää sienien tekemä noidankehä.


Kalenterissa löytyi vapaa iltapäivä yhtenä aurinkoisena syysperjantaina. Pakkasin rumpuni, suitsukkeet, tulitikut ja vesipullon rumpulaukkuun ja ajoin rannalle. Päätin lähteä paikkaani etsimään kävellen metsän halki, enkä rantaa pitkin. Oli ihana kävely, vaikka olin vähän jännittynyt. Valppaasti katselin maastoa, yrittäen tunnustella onko oikea paikka näkyvissä. Sain kuin sainkin kävellä koko matkan sinne, missä ranta loppuu, tai alkaa, riippuen näkökulmasta, ennen kuin löysin etsimäni noidankehän. Noidankehä olikin muuten juuri siinä kohdassa rantaa mihin olin kuvitellut, että löytäisin rumpurauhan. Tunnelma oli aika tiivis ja olin aika säikky. Tuntui kuin minua tarkkailtaisiin ja päätös olinko hyväksytty rummuttelemaan tällä paikalla oli vielä päättämättä. Pelkäsin myös, että rummutuksen aikana tulisi ratsastajia ja hevoset säikähtäisivät. Ja muutenkin oli epävarma olo.





Kun olin saanut lampaantaljani kauniisti hyvälle paikalle sienien ympäröimänä ja suitsukkeen savuamaan, kokosin itseni ja intentioni avautua kaikelle mitä rumpuuni liittyy. Ehdin vaan rummutella pienen hetken, niin viistosti takanani, mereltä päin, kuului kovaa rytinää puskissa! Sydämeni alkoi lyödä aika kovaa ja ajattelin että no nyt joku hevonen sitten säikähti kunnolla! Hetken vaan olin, ja kuuntelin kun joku, aika iso, eläin liikkui puskissa. Vauhkoontunut hevonen se ei ollut, eikä varmasti susi tai karhukaan… jatkoin rummuttelua ja sydänkin jatkoi omia isompia lyöntejään samalla kun kerroin itselleni, että olen aikuisena viettänyt liian vähän aikaa metsässä.


Edessäni oli pieni aukio ja sekä tiheämpi metsä että hakkuualue missä kasvoi nuoria koivuja. Kun olin rummuttanut hetken ja nostin katsettani, niin koivunalkujen keskellä seisoi kaunis kauris. Aurinko loisti suoraan sen päälle ja se oli yhtä oranssin värinen kuin rumpuni. Aikansa se katsoi suoraan minua kohden ja sitten se kääntyi ja käveli syvemmälle koivujen sekaan. Tämän jälkeen jännitys laukesi ja rummuttelu syveni, kunnes se loppui ja sain kiittää paikan henkeä soittoluvasta.





Varjossa istumisesta oli tullut kylmä, ja päätin mennä hiekkaan rummuttelemaan kiitosrummutuksen. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikki tuntui hyvältä. Siinä tulivat seuraavat lahjat vastaan. Kun rummutus loppui ja avasin silmät näin matalalla lentävän merikotkan, se lensi melkein suoraan ylitseni. Myös iso koppakuoriainen tuli rummun viereen.





Vihkimisen jälkeen, aina kun rummutan ”Tulen ja tarinan” rummulla, tunnen rummun hengen läsnäolon saksanhirvensarvipäisenä shamaanina. Ja tämä rumpu sisältää tarinan jokaiselle, jonka se kohtaa, ja se nauttii, kun ihmiset rummuttavat sillä. Kun vihkii rumpunsa, voi tulla tieto, että rumpu on hyvin henkilökohtainen tai sitten sitä saavat myös perheenjäsenet soittaa, tai niin kuin tällä rummulla: kaikki voivat soittaa sillä. Joidenkin traditioitten mukaan rummut tykkäävät siitä, että lapset soittavat iloisesti niillä aikana ennen vihkimistä.


 

Kiinnostaako tehdä oma rumpu? Lue rummuntekokurssistani tässä.


Tässä voit tilata infokirjeitäni.

265 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Rummun viemä

bottom of page